Miksi Antti J Jokinen ei saanut Jussi -patsasta?

Antti J Jokinen olisi ansainnut Jussi -patsaan erinomaisesta elokuvastaan ”Puhdistus”. Jokisen filmi sai useita Jusseja, mutta paras ohjaus se ei valitsijaraadin mielestä ollut. Teos olisi ehdottomasti ansainnut palkinnon myös parhaasta ohjauksesta ja käsikirjoituksesta. Oliko aihe nuorelle raadille liian etäinen tai epämiellyttävä? Oliko naapurimme Neuvostoliiton miehitysvaltaa käsitelty liian realistisesti? Toivottavasti raadin päätös ei kuitenkaan ollut poliittinen.

Ovatko HS ja SK ainoat todelliset mielipidekanavat?

Millainen on maamme muutaman suurimman viestimen valta kansalaisten tajunnassa? Laativatko ne päivittäin “kansakunnan esityslistan”? Onko mahtimedian mielipidevalta liian määräävä? Onko Helsingin Sanomien hallitseva asema vaaraksi sananvapaudelle? Vai onko pienemmillä viestimillä kuitenkin sanansa sanottavana?

Televisiosta tuli politiikan Suuri Näyttämö 1960-luvulla

Yhteiskunnallis-poliittinen vaikuttaminen sanoilla ja käsitteillä on ollut taitolaji jo kaukaa antiikin ajoista lähtien. Se henkilö tai ryhmä, jolla on sana ja sanomisen kanavat hallussaan, vetää pisimmän korren. Suomessa tähän havahduttiin yleisradiotoiminnassa 1960-luvun lopulla, kun lähetysverkko laajeni ja television katsojamäärä moninkertaistui. Monopolina toiminut Yleisradio oli kaikkien puolueiden kiinnostuksen kohde. Vuoden 1966 vaaleissa eduskuntaan tuli vasemmistoenemmistö, mikä näkyi myös Yleisradiossa – olihan se eduskunnan alainen valtion yhtiö. Vasemmisto ja oikeisto kamppailivat vaikutusvallasta Yleisradion kanavilla.