Päämaja Mikkelissä Vapaussodan sekä talvi- ja jatkosodan aikana

Mikkelin Hotelli Seurahuone oli vuonna 1918 Vapaussodan ja kaupungin Keskuskansakoulu (nyk. Päämajakoulu) vuosina 1939-1944 talvi- ja jatkosodan sekä vuonna 1945 Lapin Sodan päämaja. Venäläiskoneiden ankarien pommitusten takia marsalkka C.G.E. Mannerheim siirsi päämajan talvisodan aikana Otavaan ja sittemmin Juvan Inkilään. Päämajassa toimi parhaimmillaan 650 henkilöä. Viesti-, vartio- ja huoltoyksiköt mukaan laskettuna henkilömäärä oli yhteensä 2500. Nykyisin Mikkelissä on päämajaan liittyen kolme kiinnostavaa museokohdetta: Päämajamuseo Keskuskansakoululla, Viestikeskus Lokki kallioluolastossa Naisvuoren sisällä ja Mannerheimin salonkivaunu rautatieasemalla.

Vapaussodan päämaja 1918

Mikkeli oli ensimmäisen kerran päämajakaupunkina Vapaussodan (sisällissodan) loppuvaiheissa 11.4.-16.5.1918. Ylipäällikkö, marsalkka C.G.E. Mannerheim siirsi päämajansa Pohjanmaalta Mikkeliin, koska kaupunki oli keskeisemmällä paikalla rintamalinjan siirryttyä Karjalaan. Päämaja sijoittui aluksi Hotelli Seurahuoneeseen.
Talvisodan päämaja 1939-1940

Talvisodan alkaessa, marraskuun 30. päivänä 1939 Suomen armeijan päämaja siirrettiin Mikkeliin 3.12. Mikkeli sopi sodan johdon kokonaisstrategian kannalta mainiosti johtokaupungiksi. Mikkeli oli sisämaassa kaukana varsinaisesta rintamalinjasta ja sillä oli suhteellisen hyvät viestiyhteydet. Myös majoitusmahdollisuudet olivat Mikkelissä hyvät, ja keskustassa sopivia kallioita suojien louhimiseksi. Puolustusneuvoston puheenjohtaja, Mannerheim päättikin jo 17.7.1939, että päämaja sijoitettaisiin Mikkeliin mahdollisen sodan syttyessä.

Ylipäällikkö Mannerheim asettui lähimpien upseeriensa kanssa yläkansakoululle koko Keskuskansakoulun ollessa päämajan käytössä. Päämajan kaikki osastot eivät kuitenkaan mahtuneet Keskuskansakoululle, vaan niitä sijoitettiin eri puolille Mikkeliä ja sen ympäristöä. Hotelli Seurahuone oli ylipäällikön ja upseerien majoitustilana.

Loppiaisaaton 1940 pommituksen jälkeen ylipäällikkö esikuntineen muutti Otavaan, jonka kansanopistossa oli hänen työhuoneensa tammi-maaliskuussa 1940. Myös päämajan tärkeimmät osastot olivat Otavassa. Maaliskuun 1940 pommitusten jälkeen päämaja siirtyi talvisodan loppuajaksi Otavasta Juvan Kuosmalaan, Inkilän kartanoon. Talvisodan päätyttyä päämaja muutti takaisin Helsinkiin 27.3.1940.

Jatkosodan päämaja

Talvisodan jälkeen suunniteltiin päämajan sijoitusta mahdollisen uuden sodan varalta. Mannerheim päätti välirauhan aikana, että päämaja sijoitetaan Virroille. Kevään 1941 kuluessa suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Suomen suhteet Saksaan lähenivät syksystä 1940 lähtien. Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941 ja 24.6. annettiin käsky päämajan siirrosta Mikkeliin. Tämä tapahtui vain päivää ennen Suomen liittymistä sotaan.

Jatkosodan aikana Mikkelissä sijaitsi yleisesikunta ja Helsingissä sotatalousesikunta. Mikkelissä päämajan vahvuus oli noin 650 henkeä, mutta mukaan laskettuina viesti-, vartio- ja huoltoyksiköt oli noin 2500 henkeä sijoitettuna Mikkeliin ja sen lähiympäristöön. Tämä antoi oman leimansa kaupungin elämänmenoon.
Sotilasmajoitus tuotti ongelmia ja esim. kansakoulut joutuivat toimimaan supistetuin ohjelmin.

Alkuvuodesta 1942 suunniteltiin päämajan siirtämistä Laatokan luoteisrannikolle Lahdenpohjaan ja Huuhanmäelle, missä olisi ollut käytettävissä tyhjiä kasarmeja, mutta aikeesta luovuttiin. Vuoden 1944 alkupuolella toteutettiin yleisesikunnan suurempi hajasijoittaminen; joitakin osastoja siirrettiin kokonaan Mikkelin seudulta pois ja Mikkelin tienoolle jääneitäkin siirrettiin osittain kauemmaksi.

Ylipäällikkö johti sotaa Keskuskansakoulun opettajainhuoneesta

Ylipäällikön työhuone oli jatkosodan ajan Mikkelin Keskuskansakoulun opettajainhuone, josta hän myös johti taistelua talvisodan alussa. Hotelli Seurahuone tuhoutui Talvisodassa, minkä vuoksi ylipäällikön ja korkeimpien upseerien majoitus- ja ruokailupaikaksi valittiin vastavalmistunut Hotelli Kaleva ja Mikkelin Klubi.
Sotamarsalkka siirtyi sittemmin yksityismajoitukseen, aluksi lääkintäkapteeni Sigurd Alfthanin omistamaan huvilaan, sitten lääkintämajuri Valter Dahlströmin omistamaan yksityisasuntoon ja lopuksi Sairilan kartanoon noin 7 kilometriä Mikkelistä Juvalle päin.

Merkkihenkilöitä presidentti Risto Rytistä saksalaisiin aseveljiin

Monet merkkimiehet saapuivat neuvottelemaan ylipäällikön kanssa: tasavallan presidentti Risto Ryti, hallituksen jäseniä, korkeita saksalaisia upseereita (mm. Saksan sotatoimien johtoesikunnan päällikkö, tykistökenraali Alfred Jodl, SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler, sotamarsalkka Wilhelm Keitel).

Suomi ja Neuvostoliitto solmivat aselevon 4.9.1944 ja välirauhan 15.9.1944. Päämaja lopetti toimintansa 1.12.1944 ja tilalle tuli rauhanajan puolustusvoimain pääesikunta. Rauhanajan kokoonpanoon siirryttäessä päämajan joitakin osastoja lakkautettiin kokonaan tai ne pienenivät toimistoiksi. Osa osastoista siirtyi Helsinkiin. Mikkeliin jäivät vielä operatiivinen osasto, osia huolto-osastosta sekä komento- ja koulutusosastot, joiden tehtävänä oli saattaa armeija rauhanajan organisaatioon sekä turvata jatkuvuus siirtymäkautena.

Kaupungin vaakunaan marsalkan sauvat ja Vapaudenristi

Jatkosodan aikana ehkä näkyvin päämajan mukanaan tuoma muutos oli Mikkelin vaakunan muuttaminen. Sotamarsalkka Mannerheimin 75 -vuotispäivän muistoksi päätti valtuusto kaupunginhallituksen ehdotuksesta, että kaupungin vaakunan yläosan tähti korvataan ristikkäin asetetuilla marsalkan sauvoilla. Marsalkka oli antanut suostumuksensa muutokseen.

Välirauhan tultua presidenttinä toimiva marsalkka kävi 21.12.1944 esittämässä Mikkelissä viralliset kiitokset siitä, että kaupunki oli kolmen sodan aikana vieraanvaraisesti majoittanut puolustusvoimain ylijohdon. Kiitokseksi hän antoi neljännen luokan Vapaudenristin liitettäväksi kaupungin vaakunaan.

Mikkelin rautatieaseman ohi kulkeva Rantakatu muutettiin jo vapaussodan jälkeen Mannerheimintieksi muistoksi vuoden 1918 päämajasta. Toisen maailmansodan jälkeen muutettiin Polttimonkadun alkupää Päämajankaduksi.

Vasemmisto vastusti Marskin patsashanketta

Marskin 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi paljastettiin vuonna 1967 Kalervo Kallion veistämä Päämajapatsas, joka aluksi sijoitettiin Suur-Savon aukiolle. Nyt se on kuitenkin monien poliittisten väittelyjen jälkeen oikealla paikallaan Mikkelin torilla. Vasemmisto vastusti pitkään valkoisen kenraalin patsashanketta ja varsinkin patsaan siirtoa.

Keskuskansakoululle avattiin 1974 Päämajamuseo, jonka kiinnostavin nähtävyys on Mannerheimin työhuoneena ollut opettajainhuone. Päämajamuseossa järjestetään myös näyttelyitä. Vuonna 1992 kaupunki osti VR:ltä Mannerheimin salonkivaunun, jolla hän teki sotien 1939-45 aikana kymmeniä matkoja ennen muuta rintamille. Vaunu on Mikkelin rautatieasemalla. Siihen pääsee sisälle ainoastaan Mannerheimin syntymäpäivänä eli Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 4. kesäkuuta.

JARMO VILJAKAINEN
Kirjoituksen pääasiallinen lähde on Mikkelin kaupungin kotisivut / Historia /© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

one × 3 =