”En tiedä kuin näin esihin sain Savon miesten retken”

Tämä juttu on julkaistu Sukuseura Viljakainen ry:n vuoden 2015 sukulehdessä.

Ajan levoton henki velvoittaa miettimään savolaisen kansan, siis meidän esi-isiemme koettelemuksia. Turhaan niistä ei ole värssyjä kirjoitettu. Kansallisrunoilijamme J.L. Runeberg tarkoitti nimenomaan Savon prikaatia runossaan Vänrikki Stool, kun hän mainitsi ”Savon miesten retken”. Toisaalta esimerkiksi Savolaisen laulu vuodelta 1852 mainitsee runollisesti monet sotaretket. Mikkelin pitäjä, Rantasalmi, Joroinen ja koko Savonmaa oli Ruotsin valtakunnan tärkeä etuvartio Novgorodiin ja myöhemmin Venäjään päin. Sodat ja rauhat uusine rajoineen ovat vuosisatoja ravistelleet maakuntaa. Samalla on syntynyt kunniakas sotilasperinne. Turhaan ei Viljakaisen suvun vaakunassa ole Savon jousi.

Tutkijoiden mukaan juuri runossaan Vänrikki Stool Runeberg kertoo, mistä sai idean koko Vänrikki Stoolin tarinoihin. Hän löysi vanhan kirjan, josta lausuu runossaan:

”…kääntelin sivuja jonkin hetken,
en tiedä, kuin näin esihin
sain Savon miesten retken;
ma lu’in rivin, lu’in kaks,
vereni tunsin kuumemmaks.”
(Suom. Paavo Cajander)

Kirja, jonka Runeberg nuorena miehenä sai käsiinsä oli kenttäpappi Carl Johan Malmin ”Muistiinpanoja Suomen sodasta” (Tukholma 1836). Malm kulki Savon prikaatin mukana koko sodan ajan 1808-1809 Mikkelistä Hörneforsiin Ruotsiin.

”Viljehen kumohon löi vihollinen ja poltti tuhkaksi”

Suomen ensimmäinen maakuntalaulu oli Savolaisen laulu (sanat A.Oksanen, sävel Karl Collan). Peräti kolmessa sen yhdestätoista säkeistöstä kerrotaan esi-isiemme taisteluista ja sotien hävityksestä. Ne ovat puhutteleva vainojen sanoma menneiltä sukupolvilta:

”Useinpa pelto kultainen
se sulla kellerti,
kun meidän vaivan, viljehen
kumohon löi vihollinen
ja poltti tuhkaksi.
Ja monta kertaa sattui niin,
kun meitä vainot löit,
kun vaimot, lapset kaadettiin
ja miehet sortui sotihin,
sä rauhan leipää söit.
Niin niistäpä useampi
hyv’ ois todistamaan:
”Täss’ Savon joukko tappeli,
ja joka kynsi kylmeni
edestä Suomenmaan!”

Savolaisen laulu kertoo siitä, että Savon miehet ja naiset ovat vuosisatojen ajan olleet Ruotsin valtakunnan puskurina venäläisten hyökkäyksille. Ruotsin kruunu oli ankara; 1500-luvulta lähtien verotus oli kovaa ja suuria määriä miehiä joutui sotaväkeen.

Savolaisen laulun ensiesitys oli ravintola Kaisaniemessä Helsingissä, Savo-karjalaisen osakunnan tilaisuudessa joulukuussa 1852. Silloin Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa, autonominen suurruhtinaskunta. Kansallinen herääminen 1800-luvulla voimisti myös savolaisten maakuntahenkeä. Savolaisen laulu viittaa Savon kansan vuosisataiseen kamppailuun olemassaolosta, niin luontoa kuin Venäjän hyökkäyksiä vastaan.

Rajat elävät – Suur-Savo muotoutuu

Jo varhaiskeskiajalla ja vielä 1300-luvulla savolaiset joutuivat taistelemaan maittensa puolesta. Lännestä hyökkäilivät hämäläiset, ja itäpuolella oli valtakunnan raja, Pähkinäsaaren rauhan 1323 rajalinjan mukaisesti. Tuo raja vedettiin siis savolaisten ja karjalaisten väliin, jolloin Savo siirtyi Ruotsin vallan alle. Suur-Savo muodostui vähitellen 1400-luvulla. jolloin maaoikeus vahvisti Savon ja Lappeen välisen rajan. Samalla heimosodat jäivät taakse.

Pähkinäsaaren rauhankirjassa mainitaan myös suurpitäjä nimeltään Savilahti. Se oli aluksi ortodoksinen, mutta 1323 rajanvedon jälkeen osa katolista Ruotsin valtiota. Katolinen aika päättyi Savilahden seurakunnassa vasta uskonpuhdistukseen 1527. Mainitsemisen arvoinen on vielä tieto, että itse Mikael Agricola teki seurakuntaan tarkastuskäynnin vuonna 1549. Savilahdesta tuli vasta 1600-luvulla Mikkeli.

1500-luvulla kolmen maakunnan, Savon, Hämeen ja Karjalan rajat kohtasivat Mäntyharjulla, Tarhaveden ja Juolasveden välisessä salmessa sijaitsevassa Naulasaaressa. Rajamerkiksi saaren kallioon hakattiin kolmikärki, josta Savon ja Hämeen välinen raja lähti pohjoiseen ja Karjalan vastainen linja itään. Karjalan toinen raja lähti kohti etelää.

Historiallisen Savon itärajaksi muotoutui Täyssinän rauhan 1595 raja, ja maakunnan alue ulottui nykyisestä Kainuusta Etelä-Karjalaan. Savoa on nykyisin kahden maakunnan alueella eli Etelä-Savossa (lounaisin osa historiallista Hämettä ja Karjalaa) ja Pohjois-Savossa (läntisin osa Hämettä ja itäisin osa Karjalaa).

Savon hallinnollinen keskus oli Olavinlinna, jonka päätarkoitus oli turvata itärajaa. Linnan rakentaminen alkoi vuonna 1475. Perimätiedon mukaan ainakin yksi rakentajista oli kuin olikin nimeltään Viljakainen!

Ruotujakolaitos syntyy

Stolbovan rauhassa 1617 Käkisalmen lääni liitettiin Ruotsiin, ja paenneen karjalaisen ortodoksiväestön tilalle asutettiin savolaisia. Kolmekymmenvuotiseen sotaan lähti vuonna 1630 satoja sotamiehiä Savosta, ja joukkoja täydennettiin maakunnasta tarpeen mukaan vuoteen 1648 asti.

Savon sotaväkeä oli myös muilla sotanäyttämöillä kaukana kotimaakunnastaan niin 1660- kuin 1670-luvuillakin. Kaiken lisäksi osa Savon joukoista oli 1600-luvulla Narvan ja 1700-luvulla Viaporin linnoitustöissä Tämä sotaväenottojen aika oli erittäin raskasta varsinkin pientilallisille, jota eivät voineet lähettää sotaväkeen kasvattilapsina olleita varamiehiä tai sotilaspoikia.

Vuodesta 1643 talot muodostettiin ruoduiksi, jotka pitivät yllä yhtä sotamiestä. Osa taloista joutui antamaan ratsun ja ratsumiehen. Ne olivat rustholleja. Verot menivät usein suoraan eri joukko-osastojen käyttöön. Ruotujakolaitos otettiin käyttöön Viipurin ja Savonlinnan läänissä, siis myös Mikkelissä, vuonna 1681 ensimmäisenä Suomessa. Savon jalkaväkirykmentin käytännön järjestelyt veivät aikansa. Vuonna 1695 rykmenttiin kuului 875 ruotua Savosta.

Savon ainoa ruotujakoinen jalkaväkijoukko 1700-luvulla oli Savon ja Savonlinnan jalkaväkirykmentti, vuodesta 1775 Savon kevyt jalkaväkirykmentti. Pojat merkittiin jo nuorena, 10 -12 -vuotiaana, rykmentin ”rulliin”. Säätyläiskotien nuorukaiset (kuten J.Z. Duncker) pantiin jo pieninä lapsina odottamaan ylennystä aliupseeriksi tai upseeriksi.

Mikkelin pitäjästä sotilaallinen keskus

Mikkelin pitäjästä tuli 1700-luvun lopulla Rantasalmen, Juvan ja Ristiinan kera Savon sotilashallinnollinen keskus. Maakunnan joukot yhdistettiin Kustaa III:n aikana 1788 osaksi Ruotsi armeijaa, Savon Prikaatiksi. Tuolloin ruotujakoinen Savon jalkaväkirykmentti, värvätty Savon jääkärijoukko, Karjalan rakuunarykmentti sekä Kymenkartanon ja Rautalammin pataljoonat yhdistettiin. (Savon prikaati oli tämänkin kirjoittajan alokas- ja aliupseerikoulutusyksikkö, joka valitettavasti lakkautettiin vuonna 2006).

Kustaa III kävi 18.10.1789 tarkastamassa Savon joukot ja jakamassa kunniamerkkejä Porrassalmen taistelun sankareille. Kuningas vieraili Rantasalmella rajaseutuja tarkastaen ja kävi myös Haapaniemen sotakoulussa. Kustaa III tuli Mikkelin pitäjään vielä huhtikuussa 1790, jolloin hän neuvotteli mahdollisista hyökkäystoimista Venäjää vastaan. Palaverissa oli myös Kustaa Mauri Armfelt, mutta Yrjö Maunu Sprengtporten oli jo vihollisen leivissä! Kustaa IV Adolf teki vierailun Mikkeliin heinäkuussa 1802.

Taistelut Saimaan aalloilla

Saimaan selät ja monet muut vesistöt ovat olleet tärkeitä kulkureittejä; kesäisin veneillä, talvisin reellä tai suksilla. Ne ovat olleet myös monien taistelujen näyttämönä, muun muassa Suomen Sodassa 1808-09. Esimerkiksi Kallavedellä käytiin iso taistelu, jotta Kuopio saataisiin vallatuksi venäläisiltä. Savon joukkojen hyökkäyksiin osallistui kymmeniä sotilaskäyttöön otettuja proomuja, lotjia ja kirkkoveneitä. Mukana oli satoja sotilaita, ja osassa aluksia oli tykkejä.

Muun muassa Ristiinan suuri poika J.Z. Duncker, Runebergin runon (Heinäkuun viides päivä) sankari, johti 500 miehen osastoa vesillä. Hänen joukkoonsa kuului myös Sulkavan komppania, jossa oli sukulaisiamme sotilaina. Kallaveden taistelua johti tuttu mies, ainakin oluttölkin kyljestä, Sandels.

Krimin sodasta sortokauteen 1899

Ruotujakolaitos perustettiin vielä Krimin sodan aikana 1854, kun Savoon koottiin Mikkelin ja Kuopion tarkk’ampujapataljoonat. Joukkoa käytettiin pääosin vartioinnissa rannikoilla. Sodan aikana Mikkelin kaupungin kautta marssi myös Vaasan joukko-osastoja. Krimin sodan päätyttyä miehet kotiutettiin ja kutsuttiin vain harjoituksiin aika ajoin. Venäjän vallan aikaiset ruotupataljoonat toimivat vuoteen 1867 saakka. Mikkelin pataljoonan jäähyväisparaati nähtiin kaupungin torilla 1868.

Kaupunkia vartioivat runsaan vuosikymmenen kasakat, kunnes Suomeen perustettiin keisarin päätöksellä 1882 oma asevelvollisarmeija. Mikkeli sai tarkk´ampujapataljoonan, jolle rakennettiin tilat vanhalle kasarmialueelle. Pataljoonan vahvuus oli 20 upseeria ja 530 aliupseeria ja miestä.

Sortokauden alettua Helmikuun manifestista 1899 Suomen oma sotaväki lakkautettiin. Mikkelin joukot pitivät katselmuksensa 13.10.1901. Tilalle tuli venäläistä sotaväkeä. Venäläiset rakensivat muun muassa oman kansakoulun ja ortodoksisen kirkon (ns. ”Ryssän kirkko”). Se purettiin vuonna 1958.

Viljakainen palveli sotilaana nimellä Åkerman

Kuten varmaan monelle on tunnettua, Savon sotilaille annettiin ruotsinkieliset sotilasnimet. Siviilissä, omissa oloissa käytettiin omia nen-päätteisiä savolaisia nimiä, mutta kruunun rekryyttinä oli käytössä ruotsinkielinen nimi. Tämä sen vuoksi, että ruotsalaisten ja ruotsia puhuvien suomalaisten upseerien olisi ollut hyvin vaikeaa antaa komentoja Väänäsille, Pulliaisille ja Viljakaisille.

Viljakaiset saivat Mikkelin pitäjässä nimen Åkerman eli Peltomies. Hyvin osuva verrattuna moniin muihin, esimerkiksi Pulliasesta tehtiin Pulker!

”Armas Savonmaa”

Savon kansa taipui vaan ei taittunut. Sitkeydellä ja päättäväisyydellä, rukoillen ja uskoen se pääsi aina torjuntavoitoista uuteen alkuun. Sopii hyvin lopettaa tämä silmäys sotahistoriaan Savolaisen laulun sanoin:

”Ja kussa tähdet tuikkivat
kovalla talvella,
ja kussa Pohjan valkeat
suloisemmasti suihkavat
kuin Savon taivaalla?

Siis maat’ en muuta tietää voi
Savoa kalliimpaa,
ja mulle ei mikään niin soi
kaikesta, minkä Luoja loi,
kuin: ”armas Savonmaa!”

JARMO VILJAKAINEN
Kirjoitus on julkaistu Sukuseura Viljakainen ry:n sukulehdessä 2015.
—–
Savo ja rauhansopimukset 1323-1947

– Pähkinäsaaren rauha 1323 päätti pitkän sotaisan jakson Ruotsin ja Novgorodin välillä. Raja kulki Suomenlahdelta Karjalankannaksen ja Savon halki ja päätyi Pohjanlahteen Oulun eteläpuolelle.
– Täyssinän rauha 1595: Ruotsin ja Venäjän välillä. Päätti 25-vuotisen sodan eli Pitkän vihan. Ruotsin alueeseen liitettiin itäinen Savo ja pohjoinen Pohjanmaa sekä Kemin Lappi.
– Stolbovan rauha 1617: Mm. Käkisalmen lääni liitettiin Ruotsiin, ja paenneen karjalaisen ortodoksiväestön tilalle asutettiin savolaisia.
– Uudenkaupungin rauha 1721: Isonvihan eli Venäjän ja Ruotsin välisen Suuren pohjan sodan jälkeinen rauha. Savon osalta vain verta ja hikeä, ei aluemuutoksia.
– Turun rauha 1743 päätti vuosina 1741–1743 käydyn ns. Hattujen sodan ja sen aiheuttaman, Pikkuvihana tunnetun venäläismiehityksen Suomessa. Ruotsi luovutti Venäjälle mm. kaakkoisen Savon sekä Etelä-Karjalan. Raja kulki Kymijokea pitkin, Mäntyharjun reittiä ja Saimaata Savonlinnan länsi- ja itäpuolelta. Mikkelin pitäjästä tuli rajavyöhyke.
– Haminan rauha 1809: Hävittyään Suomen sodan Ruotsi luovutti suomalaiset lääninsä eli koko Suomen Venäjälle. Muodostettiin keisarikunnan osa, Suomen suuruhtinaskunta. Alkoi ns. autonomian aika.
– Tarton rauhassa 1920 Suomeen liitettiin Venäjästä Petsamo korvauksena 1864 luovutetusta Siestarjoen asetehtaan alueesta.
– Moskovan rauha 1940 ja Pariisin rauha 1947: Maakunnan miehet taistelivat taas yhteisen Suomen puolesta. Karjalaisten sotapakolaisten asuttaminen oli haaste myös Savolle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

3 × two =