Suomen Vapaussota 1918 – pääkohtia

07/2018

Suomen sisällissodalla on monta nimeä. Sana sisällissota tarkoittaa maan laillisen hallituksen ja punaisen vallankumoushallituksen välistä taistelua. Vapaussota tarkoittaa sitä, että kenraali C.G.E. Mannerheimin johtamat valkoiset joukot eli Saksassa koulutetut jääkärit ja suojeluskuntalaiset riisuivat maassa olevat venäläiset joukot aseista ja näin vapauttivat maamme. Venäjän sotaväki siis vähitellen karkotettiin itsenäiseksi julistautuneesta Suomesta.

Kolmas nimi sodalle on vallankumous eli punakapina, jonka aloitti Suomen Sosialidemokraattinen Puolue tukenaan eräät työväenjärjestöt. Ne kumosivat vaaleihin ja lakiin perustuvan yhteiskuntajärjestyksen. Vapaussotaan liittyy kiinteästi myös se, että Saksan armeija tuli Suomeen laillisen hallituksen kutsumana ja valtasi Helsingin punaisilta sekä osallistui taisteluihin Etelä-Suomessa.

Tämä kirjoitus on julkaistu ensiksi Sukuseura Viljakainen ry:n lehdessä kesällä 2018. Tekijän huomautus.

SDP päätti aloittaa vallankumouksen

Helsingin työväentalolla lauantaina 26. tammikuuta 1918 SDP:n puoluetoimikunta, järjestyskaartien esikunta ja punakaartin esikunta julistivat vallankumouksen alkaneeksi. Työväentalon torniin sytytettiin kapinan merkiksi punainen lyhty. Sitä ennen työväentalolla oli käynyt puhumassa muun muassa toveri Josif Stalin, joka lupasi Leninin ja bolsevikkien täyden tuen, myös aseita, suomalaisille tovereille. Radikaali enemmistö, johon kuuluivat mm. Otto Ville Kuusinen ja Kullervo Manner, voitti äänestyksen. Aloitettiin liikekannallepano ja päätettiin vangita senaattorit (eli hallituksen ministerit) ja porvarillisten puolueiden johtomiehet. He pääsivät kuitenkin kaikki pakenemaan eri tavoin. Maltillinen sosialidemokraatti Väinö Tanner vastusti vallankumouksen aloittamista ja sanoi, ettei siitä hyvää seuraa. Hän oli oikeassa.

Punaisten aloittaessa sodan maassamme oli seuraavia joukkoja:
1. 75 000 venäläistä sotilasta, joista 2000 – 4000 osallistui taisteluihin punaisten puolella. Myös venäläisiä upseereita oli mukana.
2. Työväen järjestyskaartit ja punakaartit, joissa oli noin 90 000 miestä.
3. Suojeluskunnat eli valkoinen armeija, jossa oli 80 000 – 90 000 miestä. He olivat siis Svinhufvudin laillisen hallituksen joukkoja.

Alku: laillisen hallituksen armeija riisui venäläiset joukot aseista Pohjanmaalla

Vapaussodan alku oli niin kutsuttu Tammisunnuntai, jolloin laillisen hallituksen armeijan ylipäällikkö Gustaf Mannerheim määräsi 28. tammikuuta 1918 venäläiset varuskunnat aseista riisuttaviksi Pohjanmaalla. Venäläisiä sotilaita oli yli 5000 eri puolilla maakuntaa, muun muassa Vaasassa ja Lapualla. Karjalassa aseistariisunta oli alkanut jo 23. tammikuuta.

Saksassa koulutuksensa saaneet suomalaiset jääkärit saapuivat Vaasaan helmikuun lopussa ja liittyivät Suomen laillisen hallituksen armeijaan. Tämä valkoinen armeija sai helmi-maaliskuussa maan haltuunsa suunnilleen linjalta Pori-Heinola-Kouvola-Viipuri pohjoiseen. Tammi-helmikuussa oli vielä käyty taisteluita Oulua myöten.

Ratkaisutaistelu oli huhtikuussa Tampereella, jossa Mannerheimin johtamat valkoiset joukot löivät venäläisten avustamat punakaartit. Tampereen valtaus oli Pohjoismaiden suurin taistelu. Siihen osallistui 30 000 sotilasta, joista valkoisia 16 000. Kolme viikkoa kestäneessä taistelussa kaatui 1400 punaista ja 800 valkoista taistelijaa. Kaikkiaan 11000 punakaartilaista antautui ja vangittiin. Vapaussodan kovimpia taisteluita oli Tampereen lisäksi myös Länkipohjassa, Orivedellä, Antrean rintamalla ja Raudussa.

Vapaussota Savon rintamalla – mukana myös Jalmari Viljakainen

Savon rintama oli silloisten Kuopion, Mikkelin ja Viipurin läänien alueella. Savossa valkoisten ja punaisten rintamalinja kulki Savon radalla, Mäntyharjun ja Valkealan pitäjien välissä. Pienempiä rintamalohkoja oli mm. Savitaipaleella ja Sysmässä.

Taisteluita käytiin muun muassa Kuopiossa, Mäntyharjulla, Pieksämäellä, Varkaudessa sekä Savon radalla Mouhussa ja Hillosensalmella. Valkoiset löivät punakaartit näissä kaikissa taisteluissa. Varkauden ja Mäntyharjun taistelut olivat ankaria. Varkaudessa loppuselvittelyt olivat katkerat. Sukulaismiehemme, Anneli Lahtisen isä, Jalmari Viljakainen oli Vapaussodassa 5 kuukautta ja neljä päivää. Hän osallistui Savon miesten valkoisissa joukoissa Varkauden valtaukseen, ja on mukana siihen liittyvissä oheisissa kuvissa.

Valkoiselle armeijalle, jonka päämaja siirtyi Vapaussodan edetessä Mikkeliin, voitot Savossa mahdollistivat Mannerheimin joukkojen etenemisen etelään ja Viipurin suuntaan. Kuopiossa ja Mikkelissä punakaartit antautuivat nopeasti. Mikkelissä valkoisten päämaja oli lyseossa ja punaisten Naisvuorella. Pieni venäläinen varuskunta ei halunnut puuttua asiaan, vaan luovutti aseensa suosiolla.
Vapaussodan tulos: itsenäinen ja demokraattinen Suomi

Huhtikuun alussa nousi maihin Hangossa Suomen hallituksen kutsumana saksalainen Itämeren divisioona, joka valloitti pian Helsingin. Loviisassa maihin noussut saksalainen prikaati valtasi Lahden toukokuun alussa. Valkoinen armeija valloitti Viipurin huhtikuun lopussa.

Punakapinallisten antauduttua kaikkialla Suomen laillisen hallituksen valkoinen armeija marssi voitonparaatissa Helsinkiin 16. toukokuuta 1918. Joukkojen kärjessä ratsasti ylipäällikkö Mannerheim, joka ei voinut aavistaa, että saisi kantaa vastuun vielä talvi- ja jatkosodasta.

Vapaussodan uhreina kuoli noin 25 000 henkeä, joista taisteluissa noin 10 000. Vankileireille joutui 75 000 punaista. Valkoisen terrorin uhreja oli noin 8 000 henkilöä ja punaisen terrorin uhreja noin 2 000.

Vapaussodan tuloksena Suomen 6. joulukuuta 1917 julistettu itsenäisyys säilyi ja laillinen yhteiskuntajärjestys saatiin pelastetuksi. Suomi saattoi aloittaa siirtymisen sovinnon ja demokratian tielle.

Kirjoittanut: Jarmo Viljakainen

Lähteet: Suomen Vapaussota 1 -8, toim. Kai Donner, Th. Svedlin ja Heikki Nurmio, Jyväskylä 1930, Itsenaisyys100.fi/vapaussota-vallankumous-sisallissota-1918, vapaussota.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

11 − 6 =


Tervetuloa kotisivulleni!

Tämä on historiantutkijan ja journalistin sivusto. Viestintää ja politiikkaa. Suomen poliittinen ja yleinen historia yhdistyvät näillä palstoilla viestinnän työkokemukseen. Siitä syntyy myös viestintäpolitiikkaa, tutkittuna ja kommentoituna. Olennaista on menneisyyden ja nykyisyyden hallinta. Mennyt ja nykyinen pitää yhdistää, jotta voi nähdä tähän hetkeen ja tulevaan.

Otan mielelläni vastaan kysymyksiä ja mielipiteitä sivustoni kirjoituksista.

Jarmo Viljakainen

Jarmo Viljakainen

s. 1948

Valtiotieteen lisensiaatti, journalisti ja tietokirjailija.
Toiminut journalistina ja esimiehenä äänikirjatuotannossa, lehdistössä, radiossa ja televisiossa.
Työskennellyt myös viestintäalan järjestöissä ja liikenneministeriön viestintähallinnossa.
Nykyisin tuotantotiimi Viestikippareiden jäsen.

Radiomonopolista kanavatulvaan


Sata vuotta Suomen radio- ja televisiotoiminnan vaiheita ensimmäisestä kipinälennättimestä 2000 -luvun kanavatulvaan. Jarmo Viljakaisen tiivis viestintäpoliittinen katsaus ulottuu radiomonopolin kaudesta sähköisen viestinnän vapauden aikaan. Edita Publishing 2004.

SUOMEN RADIO- JA TV-TOIMINNAN VAIHEITA 1900 – 2003

1905

Suomalainen Eric Tigerstedt lähettää rakentamallaan kipinälennättimellä sanomia laivoille Suomenlahdella. Hän kehittää oman elektroniputken, jonka patentointi Saksassa jää kilpailevan keksinnön ja maailmansodan jalkoihin.

1910

Suomalaiset tekevät 1910-luvulla radiokokeiluja salassa Venäjän viranomaisilta.

1917

Tampereen Teknillisessä opistossa lähetetään ohjelmaa siellä rakennetuilla laitteilla.

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö perustetaan.

1918

Kaikki venäläisten radiolaitteet siirtyvät suojeluskunnille sisällissodan aikana.

1919

Radiolaki säädetään. Oikeus radiolaitteiden käyttöön valtiolla, joka voi myöntää anomuksesta toimilupia myös muille tahoille. Itsenäisen Suomen armeijaan perustetaan Kipinälennätinlaitos, jonka asiantuntijoina ovat Saksassa radio-oppia saaneet Jääkäripataljoona 27:n miehet. Suojeluskuntien yliesikunta lähettää ohjelmia Helsingin seudulla. Komentaja A. R. Saarmaa ja insinööri Elias Hellberg ovat toiminnan pioneereja.

Painovapauslaki säädetään.

>> Katso koko artikkeli

Copyright Jarmo Viljakainen