Study on radio and television policy of the National Coalition party

02/2018

Mr Jarmo Viljakainen, Licenciate in Political Sciences, published in 1995 at the Helsinki University a study concerning radio and television policy of a political party. It was the first one of its kind in Finland. This study investigates how and on which ideological grounds the radio and television policy of The National Coalition Party took shape from 1960 to 1970. The study starts from the year 1960 because of the fact that it was the first time when the conflict between The National Coalition Party, and on the other hand The Agrarian Party supported by the left wing parties, was seen. The National Coalitition was against statutory radio monopoly.

From the beginning of the 1960;s broadcasting became a very important item politically due to the rapid increase in the number of television licences. The number increased from a few thousand to over one million during the decade. Radio and television became means of political power game between parties and ideologies.

When the private Tesvision had to finish its operation after being united to the state-owned national radio company Yleisradio (The Finnish Broadcasting Company), the period of so-called ”reporadio” started. At that time the Finnish Broadcasting Company, led by Eino S. Repo, was transmitting politically radical left-wing programmes. In the National Coalition Party the years 1966-70 during the lefi-wing majority in the parliament were considered the so-called ”years of danger” in Finnish radio and television, as well as in the whole of the Finnish society. As a result of this the National Coalition Party started to refine its radio and television policy into a written form in party programmes.

The radio and television policy of The National Coalition Party is studied ftom four main viewpoints: ideolgical, institutional, programme political and the viewpoint of political actors, for example influential persons, party organs etc. The most important outcome of the study is that the basic attitude of The National Coalition Party in radio and television policy was in every official context based on the ideolgical principles of the party. The dominant features of that policy were the basic conservative values, i.e. freedom of speech, home, religion and the fatherland.

The primary sources have been the documents of the party organs and the parliament group of the National Coalition Party, the parliamentary documents, the minutes of the board of directors of the Finnish Broadcasting Company and the party programmes of The National Coalition Party. The most important of the secondary sources have been the interviews of specialists and literature on broadcasting and on the history of conservative values.

Jarmo Viljakainen
—————–
Pro basic values – against radio monopoly –
The shaping of the radio and television policy of The National Coalition Party from 1960 to
1970.

Is a study by Jarmo Viljakainen, Licentiate in Political Sciences, May 1995, 309 p.

(Where deposited : The Library of the Faculty of Social Sciences, Helsinki, Finland.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

8 + two =


Tervetuloa kotisivulleni!

Tämä on historiantutkijan ja journalistin sivusto. Viestintää ja politiikkaa. Suomen poliittinen ja yleinen historia yhdistyvät näillä palstoilla viestinnän työkokemukseen. Siitä syntyy myös viestintäpolitiikkaa, tutkittuna ja kommentoituna. Olennaista on menneisyyden ja nykyisyyden hallinta. Mennyt ja nykyinen pitää yhdistää, jotta voi nähdä tähän hetkeen ja tulevaan.

Otan mielelläni vastaan kysymyksiä ja mielipiteitä sivustoni kirjoituksista.

Jarmo Viljakainen

Jarmo Viljakainen

s. 1948

Valtiotieteen lisensiaatti, journalisti ja tietokirjailija.
Toiminut journalistina ja esimiehenä äänikirjatuotannossa, lehdistössä, radiossa ja televisiossa.
Työskennellyt myös viestintäalan järjestöissä ja liikenneministeriön viestintähallinnossa.
Nykyisin tuotantotiimi Viestikippareiden jäsen.

Radiomonopolista kanavatulvaan


Sata vuotta Suomen radio- ja televisiotoiminnan vaiheita ensimmäisestä kipinälennättimestä 2000 -luvun kanavatulvaan. Jarmo Viljakaisen tiivis viestintäpoliittinen katsaus ulottuu radiomonopolin kaudesta sähköisen viestinnän vapauden aikaan. Edita Publishing 2004.

SUOMEN RADIO- JA TV-TOIMINNAN VAIHEITA 1900 – 2003

1905

Suomalainen Eric Tigerstedt lähettää rakentamallaan kipinälennättimellä sanomia laivoille Suomenlahdella. Hän kehittää oman elektroniputken, jonka patentointi Saksassa jää kilpailevan keksinnön ja maailmansodan jalkoihin.

1910

Suomalaiset tekevät 1910-luvulla radiokokeiluja salassa Venäjän viranomaisilta.

1917

Tampereen Teknillisessä opistossa lähetetään ohjelmaa siellä rakennetuilla laitteilla.

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö perustetaan.

1918

Kaikki venäläisten radiolaitteet siirtyvät suojeluskunnille sisällissodan aikana.

1919

Radiolaki säädetään. Oikeus radiolaitteiden käyttöön valtiolla, joka voi myöntää anomuksesta toimilupia myös muille tahoille. Itsenäisen Suomen armeijaan perustetaan Kipinälennätinlaitos, jonka asiantuntijoina ovat Saksassa radio-oppia saaneet Jääkäripataljoona 27:n miehet. Suojeluskuntien yliesikunta lähettää ohjelmia Helsingin seudulla. Komentaja A. R. Saarmaa ja insinööri Elias Hellberg ovat toiminnan pioneereja.

Painovapauslaki säädetään.

>> Katso koko artikkeli

Copyright Jarmo Viljakainen