Viljakaiset juhlivat ja julkaisivat suuren sukukirjan

07/2016

SONY DSC

SONY DSC

Sukuseura Viljakainen ry on julkaissut heinäkuun lopussa ensimmäisen sukukirjansa seuran 20 -vuotisjuhlassa Mikkelissä. Kirjassa Viljakaisten suku on kaksi osaa ja yli 1700 sivua. Viljakainen on lähes kuusisataa vuotta vanha suku, jossa on 18 sukuhaaraa. Kirjan henkilöhakemistossa on 27 000 nimeä ja siinä on 44 sukutarinaa ja peräti 580 valokuvaa. Sukukirjan tekeminen alkoi jo vuonna 2008.

– Kahdeksan vuoden suururakka on nyt valmis. Tuloksena on 1776 -sivuinen, kaksiosainen sukukirja. DNA-tutkimusten perusteella suvussa on keskiajalta asti ollut olemassa erillisiä sukuhaaroja, joista suurimmat ovat olleet Viljakaisia vähintään 1700-luvun alusta alkaen, osa jo 1500-1600-luvun taitteesta. Kirjassa ovat lähes kaikki nykyiset Viljakaiset ja heidän esi-isänsä, toteaa kirjan tekijä, sukututkija Ahti Kopperi Savo-Karjalan Sukututkimustoimistosta.

Viljakainen on 600 vuotta vanha eteläsavolainen suku ja sukunimi

Viljakaisia on Suomessa 1386, omaa sukua Viljakaisia 511, yhteensä 1897. Suku on asettunut Savoon jo keskiajalla, lähes 600 vuotta sitten.
– Noin 90 % suvusta on savolaista alkuperää, ja se onkin selkeästi eteläsavolainen. Suvun asuinalueita on 1900-luvulle saakka ollut Suomessa kaikkiaan yksitoista. Etelä-Savossa niitä ovat Joroinen, Rantasalmi, Mikkeli, Haukivuori, Ristiina-Sulkava ja Mäntyharju, kertoo Kopperi.

Lisäksi Viljakaiset ovat asuneet seuraavilla alueilla: Taipalsaari, Viipuri, Peräseinäjoki, Nastola ja Nummi-Kiikala. Suurimmat sukuhaarat ovat Joroisissa, Mikkelissä, Haukivuorella ja Ristiina-Sulkavalla.

Viljakainen on ollut suvun nimi jo 1400-luvun asiakirjoista alkaen, siis lähes 600 vuotta. Kirjoitusasu on hieman vaihdellut kirkonmiesten taitojen mukaan, kuten Wiljakain, Viliakain ja Wiliackaen. Menneiden vuosisatojen etunimet ovat kirkonkirjoissa ruotsinkielisiä, mutta kaikki sukukirjan nimet on suomalaistettu 1900-luvun vaiheilla vallinneeseen asuun. Näin vaikkapa Anders on Antti, Pehr on Pekka, Påhl Paavo ja Kristoffer Risto.
– Tutkimuksessa on seurattu suvun naisten jälkeläisiä vähintään kaksi sukupolvea. Siksi sukukirjasta löytyy paljon edustajia myös muista eteläsavolaisista suursuvuista, joista suurimmat ovat Hämäläiset, Häkkiset ja Hokkaset, selvittää Kopperi.

SONY DSC

SONY DSC

Sukutarinoita ja eri alojen vaikuttajia

Kirjan sivuilta löytyy monien sukuhaarojen tarinoita ja artikkeleita suvun vaikuttajista.
– Tällaisia olivat vaikkapa Aamulehden päätoimittaja ja valtiopäivämies Kaarlo Wiljakainen, maailman toiseksi paras keihäänheittäjä Toivo Elo ja Länsi-Savo -lehden päätoimittaja Taavi Viljakainen, kertoo sukututkija Kopperi.

Viljakaiset ovat myös aikojen saatossa muuttaneet nimensä. Uusia nimiä ovat olleet muiden muassa: Willbad, Villig, Forss, Vild, Jung, Viljander, Vinberg, Elo, Vainio, Siimes, Vilja ja Vileen.
Sukuseura täytti 20 vuotta

Mikkelin kaksipäiväinen sukutapaaminen oli samalla Sukuseura Viljakainen ry:n 20-vuotisjuhla. Seuran jäsenmäärä on 400, ja puheenjohtajana toimii maanviljelijä Pekka Viljakainen Joroisista.
– Sukukirjamme on ollut tärkein hankkeemme, sillä onhan sukuseuratoiminnan keskeinen tehtävä suvun juurien tutkiminen. Tietysti toinen suuri asia on sukulaisten tapaaminen ja suvun yhteishengen lujittaminen. Voimme olla iloisia ja ylpeitä vanhasta eteläsavolaisesta suvustamme, sanoo puheenjohtaja Viljakainen.

Hänen mukaansa sukukirja uusitaan vasta yhden sukupolven eli 20-25 vuoden kuluttua. Silloin voi olla kova haaste saada kirja päivitetyksi:
– Tämä nyt julkaistu sukukirja voi olla viimeisiä lajissaan. Sukututkimukseen tarvittavat virkatodistukset ja muut tutkimukset on nimittäin hinnoiteltu niin kalliiksi, ettei suvuilla tule olemaan niihin varaa, arvelee Viljakainen.

Viljakaiset pitivät kokouksensa 30.-31.7. Mikkelin Paukkulassa. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului opastettu kiertoajelu, jonka kohteina olivat mm. Päämajamuseo, Viestikeskus Lokki ja Kenkävero. Sääntömääräisen kokouksen jälkeen oli päivällinen ja teatteriesitys Mielensäpahoittaja, jota esitti Mikkelin Teatterin näyttelijä Risto Kopperi. Toinen päivä aloitettiin seppeleenlaskulla Mikkelin Pitäjänkirkon sankariristille, mitä seurasi juhlahartaus Lähemäen seurakuntasalissa.

Lipunnoston jälkeen pidettiin sukujuhla, jossa juontajana oli seuran varapuheenjohtaja, psykologi Seppo Viljakainen Joroisista. Musiikkiesityksistä vastasivat Anastasia Injushina (piano) ja Antti-Pekka Viljakainen (laulu). Juhlapuheen piti oikeustieteen kandidaatti Kirsti Viljakainen Helsingistä (puhe kokonaisuudessaan tämän jutun lopussa). Juhla päättyi yhdessä laulettuun Savolais(t)en lauluun ja kolmikertaiseen eläköön -huutoon Viljakaisen suvulle.

JARMO VILJAKAINEN
VTL, journalisti
Sukuseura Viljakainen ry:n perustajajäsen sekä varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja seuran alkuvaiheessa 1996-2004.

OTK Kirsti Viljakaisen
JUHLAPUHE Sukuseura Viljakainen ry:n 20 -vuotisjuhlassa 31.7.2016

SONY DSC

SONY DSC


Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat kunniajäsenet, hyvä sukuseuran puheenjohtaja, arvoisa juhlaväki!

Jokainen meistä on helmi oman sukunsa helminauhassa. Täällä tänään on erityisen monta Viljakaisen suvun helmeä. Olemme kokoontuneet paitsi jokavuotiseen yhteistapaamiseemme ja sukuseuran 20-vuotisjuhlaan myös julkistamaan merkittävää yhteistä saavutustamme, Viljakaisten sukukirjaa.

Sukukirjaa ei olisi syntynyt ilman sukuseuraa. Olen iloinen voidessani kertoa, että edesmennyt appeni Reino Viljakainen oli ensimmäinen, joka toi esiin ajatuksen sukuseuran perustamisesta vieraillessaan Väinö Viljakaisen luona Siilin tilalla Virtasalmella. Tämä tapahtui jo 1980-luvun alkupuolella, mutta idea sukuseurasta ei vielä tuolloin ottanut tulta. Tarvittiin asiasta innostunut puuhamies, joksi ilmaantui Paavo Viljakainen. Ajatus sukuseurasta alkoi vähitellen elää ja levitä.

Seuran perustamista valmisteltiin pienessä piirissä, mutta perustavaan kokoukseen, joka pidettiin Virtasalmella 6.7.1996 eli 20 vuotta sitten, osallistui noin sata henkilöä. Tuosta ajasta seuran jäsenmäärä on nelinkertaistunut. Vuotuisiin kokouksiimme osallistuu noin neljännes jäsenistä, mikä on hyvä saavutus – kilpaileehan sukupäivä Suomen kesän satojen erilaisten tapahtumien kanssa mm. lomalaisten ajasta. Tulevien vuosien haasteena on suvun nuorten jäsenten saaminen jäseniksi ja mukaan toimintaan. Ensimmäinen askel on näihin sukupäiviin osallistuminen, ja sitä myötä jotkut voivat saada kipinän jopa aktiivitoimijoiksi.

Seuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi muutaman vuoden Paavo Viljakainen. Häntä seurasi puheenjohtajana Jarmo Viljakainen, jonka jälkeen johtoon valittiin nykyinen puheenjohtaja Pekka Viljakainen. Myös monet muut suvun jäsenet ovat näiden 20 vuoden aikana antaneet panoksensa seuran toimintaan erilaisissa luottamustehtävissä. Erityisesti haluan tässä nostaa esiin Eveliina Kauton ja hänen perheensä. Heille ja kaikille toimijoille kuuluu lämmin kiitos!

Sukuseuran hallituksessa syntyi melko pian ajatus sukukirjan tekemisestä. Vuonna 2007 ryhdyttiin sanoista tekoihin. Sukututkijaksi valittiin Ahti Kopperi, joka tänään esittelee hienon monen vuoden työn tuloksen. Mutta on sukuseura tehnyt muutakin merkittävää: Seuralle tilattiin oma vaakuna hereldikko Tapani Talarilta, ja seuran oma lippu vihittiin ja naulattiin juhlallisesti Mikkelin tuomiokirkossa vuonna 2012. Lipun lisäksi sama vaakuna-aihe on myös sukuviirissä. Sukuseuralla on Viljakaiset-niminen hyvin toimitettu, monipuolinen ja kiinnostava lehti, josta tänä vuonna on ilmestynyt jo 19. vuosikerta.

Hyvät sukulaiset!

Tunnettu tosiasia on, että juuret alkavat kiinnostaa meitä mitä vanhemmaksi tulemme. Haluamme tietää, ketkä ovat olleet suvun jäseniä ennen meitä, keneltä olemme mahtaneet periä jonkin ominaisuutemme. Eniten meihin vaikuttavat kolme meitä edeltänyttä sukupolvea, omat vanhempamme, heidän vanhempansa ja näiden vanhemmat. Ei ole tavatonta, että lapset yrittävät toteuttaa vanhempiensa tai isovanhempiensa toiveita esim. ammatinvalinnassa. Esimerkkejä samojen ammattien periytymisestä suvuissa on lukemattomia – onhan Viljakaisten sukuhaaroissakin paljon esim. seppiä! Vielä ammatteja enemmän meitä kiinnostavat erilaiset perityt ominaisuudet, esim. musikaalisuuden tai vaikkapa pituuden periytyminen. Sukututkimus ei kaikkiin kysymyksiin anna vastauksia, mutta niin kauan kuin läheisiä sukulaisia on elossa, heitä kannattaa haastatella ja kirjoittaa tietoja muistiin. Sukuni tarina on suosittu kurssi mm. kansalais- ja työväenopistoissa. Ei tarvitse olla erityinen kirjailija merkitäkseen muistiin vaikkapa omien vanhempiensa ja isovanhempiensa kertomaa – omista muistikuvista puhumattakaan! Näitä muisteluksia voivat suvun tulevat jäsenet myöhemmin lukea ja huomata, mistä he ovat perineet vaikkapa Viljakaisille tyypillisen itsepäisyyden tai lempeyden!

Rakkaat sukulaiset!

Kun vanhenemme tai kun vaikkapa olemme suvun parissa kuten nyt täällä, ajatuksemme helposti kulkeutuvat omaan lapsuuteemme, aikaan, jolloin meistä tuli oman sukumme jäseniä. Muistamme meille tärkeät asiat kultaisina, ja muistojen kuuluukin ne kullata. Lauri Pohjanpää kertoo tämän kaiken runossaan

Lapsuudenmaa
Se metsä oli maailman sinisin ja vehrein se nurmikkorinne,
ja usein vielä unessani vaellan mä kauas, kauas sinne.

Ja siellä oli maailman kauneimmat ne sinipunakukkaiset pellot.
ja niin heliästi helise ei kirkonkellot kuin siellä ne sinikellot.

Mä muistan ne koivut ritvaiset siellä viheriäisessä haassa,
ei missään niin valkeita koivuja kasva kuin kaukana lapsuudenmaassa.

Ja koivujen läpi ei milloinkaan niin taivas loistele seessä,
sen alla yhä unessani vaellan – ja mulla on silmät veessä.

Näillä muistojen polulla voimme kaikki taivaltaa tutustuessamme 600-vuotisen Viljakaisen suvun sukukirjaan. Toivotan kaikille antoisia hetkiä niin sukulaisten kuin sukukirjankin parissa!

Puheen pitäjä, oikeustieteen kandidaatti KIRSTI VILJAKAINEN on Sukuseura Viljakainen ry:n perustajajäsen. Hän on muun muassa laatinut seuran säännöt ja toiminut monissa vuosikokouksissa puheenjohtajana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

1 × four =


Tervetuloa kotisivulleni!

Tämä on historiantutkijan ja journalistin sivusto. Viestintää ja politiikkaa. Suomen poliittinen ja yleinen historia yhdistyvät näillä palstoilla viestinnän työkokemukseen. Siitä syntyy myös viestintäpolitiikkaa, tutkittuna ja kommentoituna. Olennaista on menneisyyden ja nykyisyyden hallinta. Mennyt ja nykyinen pitää yhdistää, jotta voi nähdä tähän hetkeen ja tulevaan.

Otan mielelläni vastaan kysymyksiä ja mielipiteitä sivustoni kirjoituksista.

Jarmo Viljakainen

Jarmo Viljakainen

s. 1948

Valtiotieteen lisensiaatti, journalisti ja tietokirjailija.
Toiminut journalistina ja esimiehenä äänikirjatuotannossa, lehdistössä, radiossa ja televisiossa.
Työskennellyt myös viestintäalan järjestöissä ja liikenneministeriön viestintähallinnossa.
Nykyisin tuotantotiimi Viestikippareiden jäsen.

Radiomonopolista kanavatulvaan


Sata vuotta Suomen radio- ja televisiotoiminnan vaiheita ensimmäisestä kipinälennättimestä 2000 -luvun kanavatulvaan. Jarmo Viljakaisen tiivis viestintäpoliittinen katsaus ulottuu radiomonopolin kaudesta sähköisen viestinnän vapauden aikaan. Edita Publishing 2004.

SUOMEN RADIO- JA TV-TOIMINNAN VAIHEITA 1900 – 2003

1905

Suomalainen Eric Tigerstedt lähettää rakentamallaan kipinälennättimellä sanomia laivoille Suomenlahdella. Hän kehittää oman elektroniputken, jonka patentointi Saksassa jää kilpailevan keksinnön ja maailmansodan jalkoihin.

1910

Suomalaiset tekevät 1910-luvulla radiokokeiluja salassa Venäjän viranomaisilta.

1917

Tampereen Teknillisessä opistossa lähetetään ohjelmaa siellä rakennetuilla laitteilla.

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö perustetaan.

1918

Kaikki venäläisten radiolaitteet siirtyvät suojeluskunnille sisällissodan aikana.

1919

Radiolaki säädetään. Oikeus radiolaitteiden käyttöön valtiolla, joka voi myöntää anomuksesta toimilupia myös muille tahoille. Itsenäisen Suomen armeijaan perustetaan Kipinälennätinlaitos, jonka asiantuntijoina ovat Saksassa radio-oppia saaneet Jääkäripataljoona 27:n miehet. Suojeluskuntien yliesikunta lähettää ohjelmia Helsingin seudulla. Komentaja A. R. Saarmaa ja insinööri Elias Hellberg ovat toiminnan pioneereja.

Painovapauslaki säädetään.

>> Katso koko artikkeli

Copyright Jarmo Viljakainen