Viljakainen – 600 vuotta vanha savolainen sukunimi

07/2016

Tämän sivun kirjoittajan sukunimi Viljakainen kuuluu Savon vanhimpiin. Se juontuu yli 600 vuoden päähän tai kauemmaksikin; ken tietää. Sukunimi syntyi jo ennen kuin suomalaiset aatelissuvut saivat nimensä. Viljakaiset rantautuivat muun muassa Puumalan itäpuolen suureen, jylhään saareen, joka sai heidän mukaansa nimen Viljakansaari. Suvun luultavasti vanhin haara on Puulaveden Viljakkalansaaressa.

Sukunimistöämme tutkinut kansatieteilijä, akateemikko Kustaa Vilkuna on selvittänyt myös meidän nimemme alkuperää. Tämä selvitys pohjautuu pääosin 1970-80-luvulla julkaistuihin Vilkunan tutkimuksiin. Nämä tiedot tulevat täydentymään merkittävästi heinäkuussa 2016 julkaistavassa Viljakaisten 1700 -sivuisessa sukukirjassa Viljakaisten suku I-II.

Muinaissuomalainen kastenimi Vilja

Nimi Vilja oli muinaissuomalainen kastenimi. Se oli alkujaan miehen nimi, mutta vakiintui aikojen saatossa naisen nimeksi sekä Suomessa että Eestissä. Samaan nimiryhmään kuuluvat tutkijoiden mukaan myös muiden muassa Viljavalta, Viljattu, Viljakka, Viljalempi ja Viljamieli.

Näiden nimien katsotaan viittaavan kaikkeen viljavaan, runsaaseen ja hedelmälliseen. Ne liittyvät myös järvien saaliisiin ja metsien riistaan. Tutkija Jouko Vahtolan mukaan osa edellä mainituista nimistä saattaa olla peräisin laajasta saksalaisesta nimiryhmästä. Niihin kuuluvat muiden muasssa Wilia, Wilja ja Wilhelm.

Viljakaiset Novgorodin tuohikirjeessä jo 1400 -luvulla

Nimitutkijat viittaavat sukunimemme kohdalla hyvin vanhaan kirjalliseen lähteeseen. Se on Novgorodin tuohikirje n:o 2 kaukaa 1400 -luvun vaihteesta. Asiakirjassa mainitaan nimi Vel´jut, jonka arvellaan tarkoittavan nimeä Viljattu. Toinen kirjeessä oleva nimi on Vel´jakaz, joka merkitsee nimeä Viljakas. Nämä sukunimemme vanhat muodot liittyvät asiantuntijoiden mukaan niin sanottuun itämerensuomalaiseen Vilja -pesyeeseen, siis nimiryhmään tai -perheeseen.

Suvun tunnetut juuret pääosin Savossa

Viljakaisen suvun tutkijan Ahti Kopperin selvitysten mukaan suvun vahvimmat juuret ovat nimenomaan eteläisessä Savossa. Sukututkimustietojen mukaan sukua löytyy paljon Mikkelin, Joroisten ja Rantasalmen alueilta. Viljakkalansaaressa asui Viljakaisia jo 1300-1400 -lukujen taitteessa ja varmaan paljon sitä aikaisemminkin. Joroinen, Virtasalmi ja Rantasalmi ovat ”meidän maita”, ja Juvalla puolestaan asusti esimerkiksi Olli vilian:ca eli viljanpoika vuonna 1548.

Kustaa Vilkuna luetteli aikoinaan paikkakuntia, joissa Viljakaisia oli esiintynyt Savon lisäksi. Heitä on ollut jo 1500-luvulla muun muassa Jääskessä, Uudellakirkolla, Oulujärven alueella, Laukaalla, Saarijärvellä, Multialla, Ähtärissä, Ruovedellä ja Kälviässä. Sukunimi Viljakainen on eri muodoissaan esiintynyt myös Kemiössä jo vuonna 1406; siellä eleli Andris Viliason. Kallialan kirkonkirjoista löytyy Anders de Viliakala. Tyrväässä on vaikuttanut jo vuonna 1390 mies nimeltä Henric Vilioxesson.

JARMO VILJAKAINEN

Tämä on lyhennelmä jutusta, joka on julkaistu sukulehdessä Viljakaiset toukokuussa 2013.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

seventeen + nine =


Tervetuloa kotisivulleni!

Tämä on historiantutkijan ja journalistin sivusto. Viestintää ja politiikkaa. Suomen poliittinen ja yleinen historia yhdistyvät näillä palstoilla viestinnän työkokemukseen. Siitä syntyy myös viestintäpolitiikkaa, tutkittuna ja kommentoituna. Olennaista on menneisyyden ja nykyisyyden hallinta. Mennyt ja nykyinen pitää yhdistää, jotta voi nähdä tähän hetkeen ja tulevaan.

Otan mielelläni vastaan kysymyksiä ja mielipiteitä sivustoni kirjoituksista.

Jarmo Viljakainen

Jarmo Viljakainen

s. 1948

Valtiotieteen lisensiaatti, journalisti ja tietokirjailija.
Toiminut journalistina ja esimiehenä äänikirjatuotannossa, lehdistössä, radiossa ja televisiossa.
Työskennellyt myös viestintäalan järjestöissä ja liikenneministeriön viestintähallinnossa.
Nykyisin tuotantotiimi Viestikippareiden jäsen.

Radiomonopolista kanavatulvaan


Sata vuotta Suomen radio- ja televisiotoiminnan vaiheita ensimmäisestä kipinälennättimestä 2000 -luvun kanavatulvaan. Jarmo Viljakaisen tiivis viestintäpoliittinen katsaus ulottuu radiomonopolin kaudesta sähköisen viestinnän vapauden aikaan. Edita Publishing 2004.

SUOMEN RADIO- JA TV-TOIMINNAN VAIHEITA 1900 – 2003

1905

Suomalainen Eric Tigerstedt lähettää rakentamallaan kipinälennättimellä sanomia laivoille Suomenlahdella. Hän kehittää oman elektroniputken, jonka patentointi Saksassa jää kilpailevan keksinnön ja maailmansodan jalkoihin.

1910

Suomalaiset tekevät 1910-luvulla radiokokeiluja salassa Venäjän viranomaisilta.

1917

Tampereen Teknillisessä opistossa lähetetään ohjelmaa siellä rakennetuilla laitteilla.

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö perustetaan.

1918

Kaikki venäläisten radiolaitteet siirtyvät suojeluskunnille sisällissodan aikana.

1919

Radiolaki säädetään. Oikeus radiolaitteiden käyttöön valtiolla, joka voi myöntää anomuksesta toimilupia myös muille tahoille. Itsenäisen Suomen armeijaan perustetaan Kipinälennätinlaitos, jonka asiantuntijoina ovat Saksassa radio-oppia saaneet Jääkäripataljoona 27:n miehet. Suojeluskuntien yliesikunta lähettää ohjelmia Helsingin seudulla. Komentaja A. R. Saarmaa ja insinööri Elias Hellberg ovat toiminnan pioneereja.

Painovapauslaki säädetään.

>> Katso koko artikkeli

Copyright Jarmo Viljakainen