Media ohjaa yhteiskunnallista keskustelua – mutta mihin?

Viestinnän tutkimuksen kenties mielenkiintoisin kysymys on se, miten vallanpitäjät ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat manipuloivat viestimien sisältöä. Lähin ulkomainen esimerkki löytyy Venäjältä, jossa tärkeimmät viestintäkanavat ovat Kremlin ohjauksessa. Ne, joilla on ote radioon, televisioon ja lehdistöön, voivat ohjailla julkista keskustelua ja mielipiteenmuodostusta. Heidän käsissään on kansakunnan esityslista.

Mediaa ja sitä kautta julkista keskustelua ohjailevat tunnetusti ne, jotka hallitsevat sanojen markkinat. Niskan päällä ovat henkilöt ja tahot, joiden ideoita ja käsitteitä julkisessa sanassa käytetään. Nämä ajatusten ja sanojen sorvaajat ovat taitavia mielikuvien ja ”oikeiden” ratkaisujen esittäjiä. He ovat yhteiskunnallista tajuntaamme ohjaavia markkinoinnin ammattilaisia. Politiikassa he ovat tunnetusti parhaimmillaan.

Kuohuvalla, nk. uusvasemmiston nousun 1960-luvulla Suomessa herättiin tähän sanojen ja käsitteiden kamppailuun. Poliittiset puolueet taustavoimineen kiinnostuivat erityisesti radiosta ja televisiosta. Tv-lupien määrä nousi 1960-luvun aikana miljoonaan; siinä oli melkoinen vaalikarja kuvaruudun äärellä.

”Reporadio” oli taistolaisten propagandakanava

Yleisradion ympärillä kuohui nk. reporadion kaudella, taistolaisuus soluttautui viestimiin 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla. Kulttuurielämä oli punaisen vallankumouksen pyörteissä. Kouluhallituksessa suunniteltiin jopa opetuksen muuttamista marxismi-leninismin periaatteiden mukaiseksi. Toisaalta porvarillinen ja sitoutumaton lehdistö hallitsivat sanojen markkinoita painetussa sanassa.

Sanojen manipulointia

Sellaiset tärkeät sanat kuin demokratia, vapaus, edistyksellisyys, isänmaa jne. saivat 1960-70-luvulla monenlaisia merkityksiä. Demokratia muuttui diktatuuriksi ns. kansandemokratioissa, kuten Neuvostoliitossa ja sen vallan alla olevissa ”neuvostotasavalloissa”. Edistyksellisyys tarkoitti mm. perinteisten arvojen ja sananvapauden halveksuntaa.

Tänä päivänä poliittiset särmät ovat tasaantuneet, koska viestintä on paljon menneitä vuosikymmeniä vapaampaa. Ennen oli sähköviestinnässä pitkiä aikoja monopoliasemassa Yleisradio. Sitten tulivat onneksi kilpailevat radio- ja tv-kanavat ja Internet. Nuoret sukupolvet ovat tottuneet sanomisen vapauteen, joka on demokraattisen yhteyskunnan kulmakivi. Miten on naapurissamme Venäjällä?

Jarmo Viljakainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

12 + 6 =