Tiitisen lista on “maan tavan” räikeä symboli

Entisen Itä-Saksan ja Neuvostoliiton hyväksi vakoilleiden henkilöiden luettelo, ns. Tiitisen lista pysyy salassa. Korkein hallinto-oikeus päätti näin vedoten kansalliseen etuun. Miksi? Johtavatko jäljet liian korkeille jakkaroille? Herättäisikö nimiluettelo lisää kysymyksiä muidenkin henkilöiden vakoilijataustasta? Vakoiluhan on – kuten hyvin tiedämme – maanpetos.

Suomella oli Neuvostoliiton kanssa vuosina 1948-1990 Ystävyys- yhteistyö- ja avunantosopimus eli Yya, joka sitoi meidät monin säikein itäiseen naapuriimme, maahamme hyökänneeseen viholliseen. Politiikassa, taloudessa ja muussakin yhteiskunnallisessa elämässä oli pakko ottaa huomioon toimivat suhteet Neuvostoliittoon. Ystävyyshenki sai kuitenkin ns. Yya-kaudella kummallisia, kieroutuneita ja täysin epäisänmaallisia piirteitä. Moskovan etujen myötäilyssä mentiin roimasti yli lain ja sopivaisuuden rajan.

Erityisesti kotikommunistimme, mutta myös muut yhteiskunnalliset toimijat alkoivat pelata idänsuhteilla. Tämä porukka on sittemmin ollut varsinainen vaikenijoiden ja salailijoiden klubi. Toiminta Neuvostoliiton hyväksi joko kielletään tai siitä tehdään romanttinen ”edistyksen aika” tai ”punainen laululiike”. Maansa myyneitä on yhä politiikassa, yhteiskunnassa ja median piirissä. Räikeimpiä tapauksia ovat henkilöt, jotka ovat vakoilleet vieraiden valtioiden hyväksi.

Miten on mahdollista, että esimerkiksi maan suurimman ammattijärjestön SAK:n palkkalistoilla on edelleen kiistatta vieraan vallan agenttina toiminut henkilö? Oma lukunsa on ollut maamme historian faktojen tarkoituksellinen vääristely ja harhaanjohtava tulkitseminen. Puhutaanpa sitten vaikkapa vapaus / sisällissodastamme tai vaikkapa Neuvostoliiton aikeista vallata ja alistaa maamme Talvisodassa. Arvonsa tunteva kriittinen mediamme voisi vihdoin kunnolla panetua Yya-ajan pimeään puoleen? Erityisessä vastuussa on valtamedia Yleisradiosta Helsingin Sanomiin.

Medialle ei saa riittää se, että epäisänmaallinen toiminta kuitataan tokaisemalla ”se oli maan tapa, kaikkihan niin tekivät”. Olisi kohtullista, että nämä vieraan vallan asiamiehet saatettaisiin näkyvään moraaliseen vastuuseen. Suomi ei ole pörssiosake, jolla keinotellaan poliittisten suhdanteiden mukaan. Yya-ajan luurankokaapista pitää vetää esiin kaikki menneisyyden synkät haamut. Tiitisen listan salaaminen on kuitenkin loppupeleissä Suomelle eduksi. Siitä on tullut räikeän ”maan tavan” epäilyttävä symboli.

Jarmo Viljakainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

twelve − eight =